Laukku odottaa ovenpielessä pakattuna. Pian me mennään. Ylös pilviäkin korkeammalle, toiselle mantereelle, niin kauas vieraaseen maahan ja silti kotiin. Marokkoon. Mitähän matkasta tulee? Uutena jännitysmomenttina on pikkuvauvan kanssa matkustaminen.
Täytyy sanoa, että odotukset eivät ole olleet kovin korkealla. Hyvä niin, sillä pessimisti ei pety. Alussa minulla oli epäilykset kaikkea matkalla odottavaa kohtaan, paikallisesta hygieniasta omiin liikkumismahdollisuuksiin. Nyt luotan jo siihen, että pärjäämme kyllä. Aina pääsee kotiin, ja reissun jälkeen kotielämäkin maistuu varmasti entistä paremmin.
Hienointa matkassa on, että saan kokea Eid al-Adhan oikeassa muslimimaassa. Lammasta emme teurasta tällä kertaa, sillä isolla sakilla (miehen vanhemmat, kaksi veljeä puolisoineen ja me) voimme ostaa kokonaisen lehmän teurastettavaksi. Lapsen nimijuhlia kuitenkin vietämme, ja hänelle teurastetaan lammas.
En ole ikinä nähnyt eläimen teurastusta, ja minua vähän pelottaa. Voinkohan piileksiä sillä aikaa toisaalla? Videolta olen nähnyt pari kertaa lampaan teurastuksen, ja aina on tullut itku lampaan puolesta. Olen tyypillinen länsimainen ihminen, vieraantunut luonnosta. Minun lautaselle liha tulee siististi paloiteltuna ja paketoituna, ei elävästä Luojan luomasta. Muistan, kuinka lapsena meillä oli kesälampaita, ja aina syksyn tullen isä pisti ne lihoiksi. Se oli surullista, sillä lampaista oli tullut rakkaita leikkikavereita. Edelleen on kurja nähdä, kuinka söpön ja pörröisen lampaan täytyy kuolla ihmisen takia.
Toisaalta tämä ajatus ja tunne johdattavat muistelemaan, kuinka Aabraham oli valmis uhraamaan jopa oman poikansa Jumalan niin määrätessä. No, se tarina päättyi onnellisesti, sillä Jumala ei vaadi ihmisuhreja. Hän kuitenkin koettelee ihmisiä. Minä pystyn paljon vähempään kuin lapseni uhraamiseen. Tiedän, että voisin antaa Allahin palvontaan niin paljon enemmän: aikaani, rahaani, sydämeni, ajatukseni, käteni ja kieleni. Olen kuitenkin heikko, eikä minulla ainakaan juuri nyt riitä voimia suuriin tekoihin. Tällä hetkellä suurin "lahjani" Jumalalle on, että luotan Hänen hyvyyteensä ja armoonsa. Jos mikään muu minussa ei kestä, niin uskoni Häneen on horjumaton. Siksikin odotan innolla Marokon matkaa: tiedän, että siellä heikko uskoni, iman, saa taas uutta potkua ja jaksan taas vähän matkaa kulkea islamin tiellä reippaasti eteenpäin, en horjuen polun laidalta toiselle.
Salam aleikum sisko,
VastaaPoistatuli itsellekin matkakuume, kun luin viestisi. Kunpa pääsisi kokemaan Eid al-Adhaa kerrankin muslimimaassa - ehkäpä joku päivä, jos Jumala niin suo. Siunattua ja turvallista matkaa teille - onneksi lapsenne on vielä niin pieni, että ainakin lentokoneessa luulisi menevän paremmin kuin meidän ikiliikkujan kanssa :).
Oi ihanaa, sisko! Enpä muistanutkaan, että olit lähdössä täksi eidiksi taas Marokkoon! Mukavaa matkaa! :)
VastaaPoistaTervehdys!
VastaaPoistaLihaahan ei ole pakko syödä. Itse olen eettisten syiden perusteella siitä luopunut jo yli 20 vuotta sitten. Päivääkään en ole katunut. Mikä oikeus ihmisellä on teurastaa viattomia eläimiä?
Kiitos toivotuksista! Matka meni ihan luvattoman hyvin, tuskin kehtaan edes sanoa kuinka helppoa lapsen kanssa oli.
VastaaPoistaLihaa ei todellakaan ole pakko syödä, mutta islamissa eid al adhan teurastus on kuitenkin pakollinen tai ainakin erittäin vankasti suositeltu niille, joilla on siihen varaa. Jos lihasta ei tykkää, sen voi antaa köyhille - ja niin pitäisikin tehdä eidinä. Itse tykkään lihasta enkä näe sen syömisessä mitään väärää. Ihminen on sekasyöjäksi luotu, sen voi kuulemma havaita jo hampaistosta ja suolistosta. Mielestäni eläinten tappaminen ei ole niinkään epäeettistä, enemmänkin pitäisi miettiä sitä, miten ne eläimet elävät ennen teurastusta, ja kuinka paljon eläinten kasvatus kuormittaa ympäristöä. Näistä syistä minäkin olen halukas vähentämään lihan syöntiä.
Miten suomen oloissa eid al adhan teurastus sitten hoidetaan? Maassammehan on kuitenkin yli 40 000 Muslimia, joista enemmistö asuu urbaanissa kaupunkiympäristössä. Ymmärtääkseni kerrostalon pihalla ei voi alkaa teurastamaan lehmää tai lammasta. Varmaan se on lainvastaistakin.
VastaaPoistaMe ollaan tehty niin, että ollaan lähetetty rahaa miehen perheelle, ja he ovat teurastaneet lampaan puolestamme. Niin tekevät varmaan monet muutkin.
VastaaPoistaEristyisluvalla, uskonnollisista syistä, saa eläimen teurastaa niin, että tainnutus suoritetaan samalla hetkellä, kun eläimen kaula avataan. Muistaakseni meilläkin on joskus tehty niin, että imaami on mennyt halukkaiden kanssa jonnekin maatilalle, jossa teurastus on suoritettu näin. Käsittääkseni lampaiden kasvattaja on itse teurastanut eläimet ja huolehtinut tainnutuksesta, mutta imaami on valvonut, että teurastus tapahtuu islamilaisten rituaalien mukaisesti.
Tervehdys! Minulle jäi kyllä ihan auki minkä takia eid al adhan teurastus on "erittäin vankasti suositeltu"
VastaaPoistaKirjoituksestasi se ei oikein käynyt ilmi.