Maikkarin juttu:
Perussuomalaisia on vaalien jälkeen kutsuttu kansainvälisessä mediassa ”nationalistiseksi”, ”populistiseksi” ja jopa ”äärioikeistolaiseksi” puolueeksi. Yhteyksiä on luotu mm. Perussuomalaisten ja Ruotsidemokraattien välille. Maahanmuutto- ja EU-kriittisten puolueiden kannatuksen nousu ympäri 2000-luvun Eurooppaa on tosiasia. Puolueiden välillä on kuitenkin eroja. Onko kyseessä äärioikeistolainen liikehdintä? Vertaamalla Perussuomalaisia muihin uusiin eurooppalaisiin puolueisiin huomataan kyseessä olevan kiista kansasta. Osuvampi nimi olisikin nationalistipuolue.
Vasemmisto-oikeisto –akselille näitä puolueita on vaikea asettaa, sillä ne usein yhdistävät oikeistolaista arvopolitiikkaa vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan. Näin Perussuomalaisetkin, jonka asialistalla hyvinvointivaltio on korkealla. Muunkinlaisia nationalistipuolueita kuitenkin on. Norjan Edistyspuolue (Fremskrittspartiet) nousi 2009 Norjan toiseksi suurimmaksi puolueeksi maahanmuutto- ja Islam-kriittisellä ohjelmalla, mutta puolueen talouspolitiikka on oikeistoliberaalia ja vahvan hyvinvointivaltiokriittistä.
Liberaalissa Hollannissa on nähty maahanmuutto- ja Islam-kriittistä liikehdintää liberaalein perusteluin. Toisaalta Ruotsidemokraatit ovat arvokonservatiiveja ja perustelevat maahanmuuttokritiikkinsä hyvinvointivaltion etuuksien ylläpidolla: Ruotsidemokraattien mukaan valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa tarjota hyvinvointivaltion etuuksia maahanmuuttajille. Tätä linjaa noudattelee Perussuomalaisetkin.
Oikeastaan ainoat Länsi-Euroopan maat, joissa maahanmuuttokriittisen puolueen ”yllättävää” nousua ei 2000-luvulla ole nähty, ovat Saksa ja Espanja, joissa historiallisista syistä millekään äärioikeistoon vivahtavalle ollaan yliherkkiä, ja Iso-Britannia, jossa British National Party on tuhonnut kaiken uskottavuutensa sotkeutumalla fasistiseen rotusyrjintään ja kiihkoiluun.
Yhteistä mainituille puolueille on niiden peruskivi, nationalismi. Kansakunta nähdään yksilön määrittäjänä, ja kunkin valtion velvollisuus on huolehtia ”vain omistaan”. Nationalismista johdetaan toinen peruspilari, populismi, ”kyllä kansa tietää”. Kolmas yhdistävä tekijä on maahanmuuttokritiikki. Jotkut puolueet korostavat islamilaisen kulttuurin epäsopivuutta länsimaihin, jotkut hyvinvointivaltion kestävyyttä. Perinteisen rasistisia nämä puolueet eivät pääsääntöisesti ole, maahanmuuttokritiikki perustellaan toisin.
Perussuomalaiset täyttää kaikki kolme uuden eurooppalaisen nationalisti-populistipuolueen peruskriteeriä. Tämä yhdistää sen sellaisiin puolueisiin ympäri Eurooppaa kuin Ruotsidemokraatit, Norjan Edistyspuolue, Tanskan Kansanpuolue, Ranskan Le Penin Front National ja Hollannin Wildersin Vapauspuolue. Kyseessä on Euroopan laajuinen ilmiö ja suuren mittakaavan poliittinen murros.
Maahanmuutto- ja EU-keskustelun taustalla on murroksessa oleva perustavanlaatuinen poliittinen käsite, kansakunta. Kuten uskonnon, puolueen ja yhteiskuntaluokan, kansakunnan merkitys identiteetin rakennuspalikkana on vähentynyt individualistisessa ja globalisoituvassa yhteiskunnassa.
Kaikille kansakunta ei kuitenkaan ole ”kuollut käsite”. Kansakuntaan uskoville Perussuomalaiset tarjoaa äänen. Perussuomalaisten vaatimus ”oman kansan asettamisesta etusijalle” tai ”kunkin (kansallis)valtion velvollisuudesta huolehtia omista ongelmistaan” kaikuu (post)modernien arvoliberaalien kuuroille korville. He kun eivät kelpuuta kansakuntaa poliittisten erontekojen välineeksi, eivätkä ymmärrä sitä perusteluna. Leirit puhuvat eri kieltä.
Kansakunnat ja kansallisvaltiot ovat murroksessa globalisaation aikakaudella. Tästä Perussuomalaisten nousussakin on kyse, ja siitä pitäisi ymmärtää keskustella. Nationalismista on tullut merkittävä poliittinen jakolinja.
Kirjoittaja opiskelee sosiologiaa Helsingin yliopistossa ja kansainvälistä politiikkaa University of the West of Englandissa.
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2000/12/39154
Kiitos tosi mielenkiintoisesta blogista!
VastaaPoistaMinulle heräsi tässä taannoin kysymys islamin suhtautumisesta hedelmöityshoitoihin, kun olin itse kaverin tukena klinikalla ja törmäsin siellä muslimipariskuntaan.
Kaikki tuntemani uskontoaan aktiivisesti harjoittavat/tunnustavat kristityt on asiaa vastaan niin avioliiton sisäisenä proseduurina kuin etenkin luovutetuilla sukusoluilla sekä yksinäisille naisille tehtävinä hoitoina. En tunne kristinuskoa niin hyvin, että osaisin sanoa, onko asiasta konsensusta vai ei, mutta asia alkoi kuitenkin kiinnostaa islamin kannalta.
Eli onko hedelmöityshoidot sallittuja? Entä kuinka esimerkiksi ehkäisyyn suhtaudutaan?
Ja kun nyt innostuin kommentoimaan, niin tulkoon vielä toinenkin kysymys.
VastaaPoistaKuinka suhtaudut kristillisiin juhlapyhiin? Itse uskonnottomana suhtaudun niihin ainoastaan vapaapäivänä muiden joukossa, tekosyynä tehdä vähän parempaa ruokaa ja mahdollisuutena tavata ihmisiä, koska useimmilla on vapaata. Hyvän pääsiäisen toivotukset eivät ole muuta kuin fraasi, ei tunnu sen kummemmalta kuin hyvää huomenta, ei kuulijana eikä sanojana. Nyt vain on se aika vuodesta, kun ihmisille toivotetaan hyvää pääsiäistä, samoin kuin aamu on se aika vuorokaudesta, jolloin ihmisille toivotetaan hyvää huomenta.
Toivotatko itse ihmisille hyvää pääsiäistä tai hyvää joulua? Tuntuuko sinusta epämiellyttävältä, jos ihmiset toivottavat sitä samaa sinulle, vaikka sinulle pääsiäinen ja joulu ei ole samanlainen uskonnollinen juhla kuin kristityille? Vai suhtaudutko sinäkin asiaan samanlaisena suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana asiana kuin minä? Onko sinulla käsitystä siitä, kuinka muualta tänne muuttaneet muslimit suhtautuvat asiaan? Teinkö emämokan toivottaessani hyvää pääsiäistä muslimikassatädille?
Tuolla isossa maailmassahan näistä tietyn uskonnollisen juhlapyhän toivotuksista usein pidättäydytään juuri siksi, että se saattaa loukata niitä, jotka eivät edusta kyseistä uskontoa.
Taidan olla kyselyiässä. :)
Hei ja kiitos hyvistä kysymyksistä. Kahteen ekaan vastaan sillä varauksella, etten ole oppinut. Luulen kuitenkin lukeneeni nämä asiat sen verran monta kertaa, että pääkohdat ovat oikein.
VastaaPoistaHedelmöityshoidot ovat (tietääkseni) uskonoppineiden mukaan sallittuja, kun ne tehdään avioliiton sisällä, pariskunnan omilla sukusoluilla. Sukusolujen luovuttamista ei pidetä hyväksyttävänä, koska islamissa lapsella on oikeus tietää oikeat vanhempansa, koska hän voi periä vain heidät ja hän saa kuulua vain heidän sukuunsa ja ottaa heidän sukunimensä. Lisäksi jotkut oppineet perustelevat kieltoa sillä, että se olisi eräänlaista uskottomuutta. (Minusta tällainen perustelu on tosin vähän hassu.)
Ehkäisy on islamissa sallittua, kun molemmat puolisot hyväksyvät sen väliaikaisena ratkaisuna, esim. kun perheen talous ei salli uutta lasta, äidin jaksaminen ja terveys olisivat uuden raskauden takia uhattuna tai lasten välille tulisi hyvin pieni ikäero. Ehkäisy ei saisi olla kuitenkaan pysyvä ratkaisu, tästä syystä esim. sterilisaatiota ei pidetä hyväksyttävänä.
Sitten siihen juhlapyhä-asiaan, josta mielipiteeni:
En erityisemmin vietä suomalaisia juhlapyhiä, joilla on kristillinen tai pakanallinen tausta. Suhtaudun niihin melko samalla tavalla kuin sinä: ne ovat vapaapäiviä, jolloin voi olla mukava kutsua vieraita tai mennä itse kylään. Meillä monet juhlapäivät ovat kyllä aivan arkisia, eivät sisällä välttämättä edes erityisempiä kokkailuja - ellei sitten tule vieraita.
Itse en yleensä toivota hyvää joulua, pääsiäistä tms., mutta jos joku minulle sitä toivottaa, vastaan kyllä takaisin. Itse saatan toivottaa esim. hyvää (joulu- tai pääsiäis)lomaa. Vieraammilta ihmisiltä nämä toivotukset eivät haittaa, mutta kovin läheisten kohdalla mietin, miksi he niitä toivottavat, vaikka tietävät, ettei meillä näitä juhlia vietetä. Toivoisin heidän jättävän tervehdykset väliin, mutta koskaan en ole sanonut tätä ajatusta ääneen. Pidän sitä pikku asiana enkä halua nolata tai vaivata ketään tällaisella asialla.
Sitä, miten muut muslimit suhtautuvat asiaan, en tietenkään voi varmuudella tietää. Luulen, että useimmat ovat ymmärtäväisiä eivätkä pahastu asiasta. Väärien toivotusten välttämisen sijaan monet voisivat ilahtua enemmän siitä, jos joskus muistettaisiin meidän juhliamme ja toivotettaisiin esim. hyvää Ramadania tai eid-juhlia. Sellainen ilahduttaa aina.