sunnuntai, huhtikuu 17, 2011

Punainen viiva

... on nyt sitten vedetty. Tänä vuonna oman ehdokkaan löytyminen meni viime tinkaan. Tai oikeastaan sitä ei löytynytkään. Seurasin melko ahkerasti vaalikeskusteluja ja pian kaksi puoluetta nousi yli muiden. Sopivia ehdokkaitakin löytyi. Sitten "erehdyin" uskonnonvapaus.fi:n vaalikoneeseen, jossa selvisi, että kaikki harkitsemani kansanedustajaehdokkaat olivat valmiita kieltämään uskonnollisista syistä tehtävän poikien ympärileikkauksen. Tästä tuli minulle jonkinlainen kynnyskysymys.

Moni muslimi on pitänyt ratkaisevana tekijänä ehdokkaiden suhtautumista sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Itse päätin, ettei se voi ratkaiseva tekijä minun valinnassani. Se, ovatko samaa sukupuolta edustavat henkilöt naimisissa vai elävätkö he avoliitossa, ei muuta mitään islamilaisesta näkökulmasta. Yhtälailla he ovat homoseksuaaleja ja toimivat Koraanin vastaisesti, ovatpa naimisissa tai eivät. Se ei kuitenkaan vaikuta minun elämääni. Jos ehdokas on muuten mielestäni hyvä, en tahdo jättää ääntäni antamatta vain siksi, että hän sallisi samat oikeudet homoseksuaaleille kuin heteroillekin.

Mutta se poikien ympärileikkaus. Sen kieltäminen vaikuttaisi suoraan monen suomalaisen muslimin elämään. Ehkä sillä voisi olla vaikutusta meidänkin perheessä. Itse olisin valmis jättämään poikani ympärileikkaamatta ja antaa hänen itse päättää asiasta isompana, mutta haluaisin, että hänellä kuitenkin olisi mahdollisuus tehdä myönteinen päätös. Periaatteestakaan en äänestäisi ehdokasta, joka on valmis rajoittamaan muslimien mahdollisuutta harjoittaa uskontoaan.

Niinpä minulle jäi vaihtoehdoiksi kaksi ehdokasta. Toinen oli "oikeaa" puoluetta, mutta en ollut hänen kanssaan monestakaan asiasta samoilla linjoilla. Paitsi siinä, että poikien ympärileikkaus tulee sallia. Toinen oli "väärää" puoluetta, enkä tiennyt hänen ajatuksistaan paljoakaan, mutta olin kuullut, että hän on sitoutunut ajamaan muslimien asiaa. Kuulemma moskeijallamme oli sovittu, että äänet keskitettäisiin tälle henkilölle.

Entten tentten teelikamentten. Mikä ratkaisee? Puolue, muslimien etu? Vielä äänestyspaikalle kävellessäni olin hieman epävarma, minkä numeron äänestyslappuun kirjoitan. Hieman omaksi yllätykseksenikin valitsin ehdokkaan, joka on luvannut ajaa muslimien asioita. Ei tämä ole tapaistani. Olen sen verran idealisti, että tahtoisin äänestää ihmistä, joka edustaa sopivaa puoluetta ja on kanssani pitkälti samaa mieltä monista asioista - myös muslimeita koskevista asioista. Nyt takerruinkin yhtäkkiä vain siihen, että voin antaa ääneni henkilölle, joka suhtautuu muslimeihin myönteisesti. Vaikka eihän ole lainkaan varmaa, että tämä henkilö edes pääsee eduskuntaan. Ja vaikka pääsisi, pitääkö hän sanansa ja puolustaa niitä, jotka ovat luvanneet häntä äänestää?

No, vaikka ehdokas ei pääsisikään läpi, ei ääni ainakaan mene sellaiselle puolueella, jota en missään nimessä ääneistäisi. Voisi jopa sanoa, että tämä puolue on mielestäni kolmanneksi paras. Ainakin suuret linjat ovat mielestäni kohdallaan. Jos ehdokas pääsee läpi, täytyy seurata hänen työskentelyään. Ainahan on mahdollista ottaa häneen yhteyttä ja yrittää siten vaikuttaa hänen toimintaansa. Sillä tavalla me tavalliset tallaajat voimme vaikuttaa, eikö niin?

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Blogini on varsin kommenttiystävällinen. Uudet näkökulmat ovat tervetulleita ja eri mieltäkin saa olla. Odotan kuitenkin asiallista käytöstä: siistiä kielenkäyttöä ja kohteliaisuutta kaikkia keskustelijoita kohtaan. EI ANONYYMEJÄ KOMMENTTEJA!