Pekka Haavisto presidentiksi

 Presidentinvaalit ovat sytyttäneet minut toden teolla, sillä olen mielestäni löytänyt loistavan ehdokkaan: Pekka Haavisto. En pitkään aikaan ole käynyt blogia kirjoittamassa, mutta nyt ajattelin tehdä osani hänen vaalikampajansa hyväksi (repussa olevan Haavisto-pinssin lisäksi).

Tiedän sohaisevani muurahaispesää: monien muslimien mielestä avoimesti samaa sukupuolta olevan kanssa elävä henkilö ei voi olla kansan johtaja, eikä muslimin ole sopiva äänestää avoimesti homoseksuaalia. Ovathan homoseksuaaliset teot mainittu islamissa 11. suurimmaksi synniksi, ja synnin lisäksi sitä pidetään rikoksena Jumalan lakia vastaan.

Olen pohtinut tätä asiaa paljon: voiko muslimi äänestää homoseksuaalia presidenttiehdokasta? Samaa ovat miettineet monet tuntemani muslimit, ja he ovat päätyneet samaan vastaukseen kuin minä: kyllä voi. Monet muslimit ovat sanoneet, ettei uskontoa ja politiikkaa tule sekottaa. Olen tästä kyllä jokseenkin eri mieltä, sillä islamin pitäisi olla se mitta, jolla teemme valintoja myös politiikan suhteen. Mutta katson, ettei ihmisen seksuaalinen suuntaus voi olla ainoa asia, jonka perusteella ratkaisut tehdään.

Kaikista synneistä suurin on epäusko (Allahin kieltäminen tai jonkun asettaminen Hänen rinnalleen). Jos haluaisimme karsia ehdokkaita heidän syntiensä perusteella, kukaan heistä ei olisi kelvollinen äänestettäväksi, koska kukaan heistä ei ole muslimi. Jotkut muslimit jättävät äänestämättä juuri tästä syystä. Toiset, kuten minä, ajattelevat, että velvollisuutemme on vaikuttaa yhteiskunnan asioihin äänestämällä.

Homoseksuaalisia tekoja pahermpia syntejä ovat muun muassa murha, islamin viiden pilarin toteuttamatta jättäminen, epäkunnioittava suhtautuminen vanhempia kohtaan, sukulaisten hykääminen, esiaviollinen seksi ja aviorikos. Emme voi tietää, onko ehdokkailla joitain näistä synneistä. Voihan olla, että puhtoisemmaksi katsotulla ehdokkaalla on kaapissa omat luurankonsa ja suuret syntinsä.

Varmasti monet oppineet pitävät  vääränä ratkaisua äänestää homoseksuaalia. Mutta me Haavistoa kannattavat muslimit jätämme asian Jumalalle. Hän tietää meidän aikomuksemme. Aikomuksena kun ei ole valita homoseksuaalia presidenttiä. Aikomuksena on valita paras presidentti. Se, kuka on paras, on jokaisen itse arvioitava.

Minua Haavistossa puhuttelee hänen persoonansa: hän on rauhallinen, kuunteleva herrasmies. Hän ei ole kampanjansa aikana sortunut tuomaan itseään esiin muiden syyttelyn tai vähättelyn kautta.  Haavisto on siltojen rakentaja, ei rikkoja, ja se tiedetään jo hänen kansainvälisen sovittelijauransa kautta. Liioin Pekka Haavisto ei ole ylimielinen, vaan jalat ovat reilusti maassa. Toisaalta hänessä on idealismia, joka on vuosien aikana hioutunut kauniiksi humaaniudeksi.

On nostettu esiin, että Haavisto on sivari. Eihän sivari voi olla Suomen armeijan ylipäällikkö! Viimeiset 12 vuotta maan turvallisuuspolitiikkaa on johtanut nainen, joka hänkään ei ollut käynyt armeijaa. Miksi hän kelpasi? Onko siviilipalvelus joidenkin mielestä merkki siitä, ettei henkilöllä ole maan puolustustahtoa? Uskoakseni Haaviston nuoruusaikoina armeijasta kieltäytyminen on ollut huomattavasti nykyistä harvinaisempaa. Valinta kulkea valtavirran vastaisesti on varmasti vaatinut rohkeutta ja uskoa omiin arvoihin. Haavisto on itse sanonut, että tuolloin siviilipalvelus tuntui parhaalta ratkaisulta, mutta nyt hän voi suositella nuorille armeijaa. Esimerkiksi rauhanturvaajatehtävien kautta voi saada paljon sellaista arvokasta kokemusta, jota siviilipalvelussa ei saa. Haavisto ei kannata armeijan alasajamista, vaan sanoo, että Suomella on oltava uskottava puolustus.

Haavistossa on mielestäni arvokkuutta, jota presidentiltä vaaditaan. Lisäksi hänellä on monia sellaisia arvoja, joita minäkin ajan. Olen kallellaan punavihreisiin arvoihin, ja Haavisto on niitä lähempänä kuin Sauli Niinistö. Niinistö ei muutenkaan houkuttele minua: minun silmissäni hän on  äksy ja jäyhä oikeistolainen pankkiiri, joka aiemmin on ollut kovin Nato-myönteinen. Maailman johtajista hän muistuttaa mielestäni aikalailla Nicolas Sarkozya.

Voi hyvinkin olla, että mielikuvani presidenttiehdokkaista eivät pidä paikkaansa. Mutta niiden perusteella kansalaiset tekevät valintansa. Imago on se, joka näkyy myös maailmalle. Haluan, että Suomen tuleva presidentti on humaani, osaa kuunnella ja on keskustelussa vakuuttava. Se, mitä hän tekee makuuhuoneessaan, ei kuulu minulle.

Näissä vaaleissa minua harmittavat automaattivastaukset. Eniten se, että äänestetään Niinistöä vain, koska niin tekevät muutkin. "Kun se kumminkin voittaa." Sellainen on henkistä velttoutta. Suosittelen henkistä ja moraalista voimistelua. Valinnan vaaleissa ei tulisi mielestäni perustua yleiseen tapaan tai tottumukseen. Ehdokkaan ominaisuudet, kuten arvot, persoona ja poliittiset meriitit ovat mielestäni ratkaisevia.

Suosittelen henkistä voimistelua myös niille, jotka kamppailevat sen kanssa, voiko Mäntyniemessä asua miespari. Oli vastaus mikä tahansa, se on oikea vasta sitten, kun sitä on harkiten punninnut ja ratkaisun pystyy perustelemaan itselleen. Minä olen oman vastaukseni kanssa pähkäillyt tovin ja toisenkin, ja tullut siihen tulokseen, että muut ominaisuudet menevät nyt seksuaalisen suuntauksen edelle.